keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Copycat ja muuta ajatusvirtaa


 kuva oli tässä yks päivä mun aluejohtajan Facebook sivulla ja kolahti aikaste isosti!

Mie oon aina sitä mitä oon, oli vastassa kuka vaan...mullei ole suotu siinä mielesä näyttelijänlahjoja että mie ossaisin näytellä. Mie oon suoraki, niin hyässä ko pahassa...se käy oikiastaan niin että ennenkö minoon aatellu loppuun niin se on jo karannu mun suusta ulos. Mullon siis pahanlaatunen piätysvaikeus, joskus oikien ittiäki jännittää että mitä sieltä suusta livahtaa.
En mie ilikiä ole tarkotuksela, mutta ossaan mie kyllä sitte vastata jos mua kohtaan ollaan ilikiä.

Olen tehny nyt reilut viis vuotta hommia eri jutuissa ja näkyny aika tavalla...ja jovain mie senki tiän että jokku ei voi sietää mua pätkääkään mutta siihe mie sanon että huihai, sitte ei siedä! Emmiekään kaikista tykkää, mutta toimeen mie pyrin tulemaan kaikkien kanssa jo senki takia että ko ei sitä koskaan tiä missä kohtaa jonku kanssa net polut kohtaa uuvestaan ja son perin ikävä jos edellinen kohtaaminen on ollu semmonen että jollain on mun käytöksestä tai sanomisesta jääny tunkionmaku suuhun.

No mutta tuo alotus kuva...mie sitä pohin tuollon ko näin ja pohin jäläkeenpäinki. Mie melekeen väittäsin että tyyliin kaikki toimitatavat on jo olemasa ja jos joku käyttää samaa ko toinen niin jo vainki son kopioimista. Mieki kopioin moniaki asioita jokka on jo jossain hyäks havaittu...tosin mie pyrin jalostamaan net, eikä niin ettäko joku on tehny sen työn niin mie sivusta tuun nauttimaan sen työn hedelmiä. Kyllä mie isosti teen silti töitä vaikka pohja idea oiski jostain toisaalta lähtösin...miksi mie sen pyörän uuvelleen keksisin ko voin lisätä siihen semmosia osia että se palvelee mua paremmin tai muuttaa sitä pyörää sen verran että se pyörii sopivasti just mun tarkotuksiin.

Mie teen itte aika pitkälti mainokset, niin myynti ko rekrykin. Toki mie niihin leiskat saatan kopioia jostain, muunnellen mutta emmie suoraan kenenkään mainoksia ota, enkä ideoitakaan...minusta sois noloa rattasta jonku toisen työllä.

Tykkään ottaa valokuvia...tai nykyään son jääny vähemmäle, aiemmin otin paljon ja monesti omat mainoskuvatki kuvasin ite. Siinä kohtaa mie saatoin hippasen avautua ko mie näin mun mainoksen jaetun niin että mun tiiot oli vain poistettu ja lisätty omat...aivan ko se ois ollu sen toisen tekemä.
No se koira älähti mihin kalikka kalahti, ko mie aiheesta avauduin...ja kuvat poistu vähin äänin ko ihmisen sivuilta Facebookissa. Yks mitä minen oikein voi sietää on kuvarosvous, napathaan joku kuva vaan ja käytetään. Kun mie käytän toisten kuvia niin mie kysyn saanko käyttää tai sitten etin jonku kuvan joka on free statuksella jaettu. Pääseehän siinä toki helepola ko varastaa toisen tekemää työtä, mutta minen haluis joutua nokatusten sen asian kanssa että jäisin kii kuvarosvouksesta...mie oon aika nihilisti tän asian suhteen

Se ku näitä tekkee, ei ole mikkään pikku homma, tekasempa tuosta vaan..ei mulle ainakkaan. Nyt mie oon säätäny meiän tiimille flyereitä ko met niin monesti olema livenä jossain, niin hyä antaa tietoa paperisena kätteen ihmisille.
Flyerin kansi - Time to grow up?

Tässä tulollaan flyeri, edustajaks alkamiseen, kuvassa Maarit Halttu


Tuosa on nyt nuien flyerien kannet...tuosa alemmassa on meiän tiimin kasvo Maarit Halttu ja mie olen niin häpihäpijoyjoy siitä että saima Maaritin mukaan meiän puuhaan! Hää on vuosikausia tehny mm Hobby Hallille mallinhommia.
Son niin soma ko on joku jonka kuva laittaa tuohon ja vielä nuin edustavan...meistä ku ei ois itestä mainoskuvviin huonostikkaan.

Tuosta sitte palathaan taas siihen yhessä tekemiseen, mie olen sitä mieltä että son se joka kantaa isoa hedelmää. On se runko josta haarottuu monen moisia oksia...yhessä oksasa on kaikki ihanat edustajat jokka on lähteny mukkaan meiän tiimiin Oriflamessa...mie toivon että joskus jotkut niistä oksista lähtee haarottumaan ja tulee uusia oksia joissa on uusia edustajia.
Yhessä oksassa on yhteistyökumppanit, yhessä meiän sponsoroimat tahot, yhessä oksassa Oriflame yrityksenä jne...jokkainen niistä oksista on tärkeitä siihen että meiän työ onnistuupi ja on hedelmällistä. Kuitekki aina se oma juttu on pääosassa, oma tavoite ja päämäärä.

Mie olen kasvanu kulttuuriin jossa tehään yhessä, autetaan toisiama menestymään ja kukaan ei puukottele toisiaan selekään. Ja voin sanoa että kaikki meistä menesty!
Tähän liittyy tavallaan yhen mainoksen teko, ihana Paula pyys minutki mukkaan naisten päivään...net on aina mukavia kun voi olla ihmisten kanssa kontaktissa ja tapaa samanhenkisiä suoramyyjiä...osa tuonneki tulevista on tuttuja entuuestaanki. Mutta tuu kuule sieki kattoon mitä kaikkea on tarjola =)




Tässä on vielä yks tekele...yksinkertanen sellanen. Tarvittiin yhteen sponssausjuttuun logon tapasta, niin tein tämmösen meiän tiimille =)



Viime perjantaina mie olin Lapin Yliopistolla, Pohjoisen huippunaiset - yrittäjyys ja johtaminen seminaarissa. Nuot tapahtumat on aina mitä oivallisempia paikkoja verkostoitumiseen ja sitä tuolaki tehtiin isosti ja aina siihen kannustetaanki näissä.
Luennoimassa oli valovoimasia, voimakkaita naisia...mahtava tapahtuma!

Mutta palataanpa vielä tuonne copycat osastoon, se kun sie huomaat jonku kopioineen sun idean...se tunne on hykerryttävä. Sehän kertoopi siitä että sie teet jottain oikein, isosti! Semminki jos sie näet semmosen kopioineen joka on issoon ääneen hunkattanu joskus muinoin että minen muitten ideoita tarvi ja ei ole mitään uutta jota hää ei jo tietäs...sitte son mun idea eellä menossa tekemään asioita.
Mie olen aina sanonu että minen laihukkaan sen takia ko jouvun syömään sanojani niin paljon...mie se sitten näisä kohin mietin aina että eikö net jokku huomaa syövänsä sanojaan...eikö net vaan muista ommaa uhoamistaan vai miten se mennee. =)

Omasta työstä pittää osata olla ylypiä, nöyrästi ylypiä muttei nöyristellen! Se tuli tuola seminaarissaki esiin että meiän Suomalaiset ko opetetaan olemaan vaatimattomia...sanontojaki on paljo:"Kel on onni on, se onnen kätkeköön", "vaatimattomuus kaunistaa", "rumat ne vaatteilla koreilee", "joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa" tää on kyllä niin helmi käänteisesti...siis toihan tarkottaa lähinnä, elä sie unelmoi ja kurkottele korkeemmalle...ei siitä mittään tuu kuitekkaan! =D
Unelmoia pittää aina ja mikään unelma ei ole saavuttamaton...met ollaan itte omien unelmien toteutumisen esteenä. Mittään ei saa jos ei ees yritä.

Olen elämäni aikana ollu tosi monessa paikassa töissä...ihan kaikissa ylpeenä teheny työni. Minusta mikkään työ ei ole semmosta mitä voi nenävartta pitkin katella.
Taannoin yks puoli tuttu Facebook kaveri päivitti kutakuinki näin:"Lapsilleni tulee isä-/äiti puoleksi linja-auton kuljettaja, miten semmonen lapsia auttaa lukio opinnoissa? Pitää vissiin alkaa tapailemaan lapsia tiheämpään"
Tämä ihminen poistu mun kamulistalta sen silleen tien, mie en tykkää ihmisistä jokka aliarvioi toisia nuin ja käyttäytyy moukkamaisesti...on tuo laittanu uuven pyynnön kaveriks muttemmie tarvi tuommosia verenpaineennostatajia listoilleni.

Mie olen itte kiitollinen kaikesta työstä ja kaikesta puuhastaki mitä voin tehä...ei niistä kaikista tarvi ees rahhaa tulla! Minusta on kiva autella ihimisiä jos voin...aina niistä saa itekki paljon jos ei muuta niin henkisiä voimavaroja.
Sen jälkeen ko mie kuntouduin tautini kans siihen kondikseen että mie voin tehä jotain...niin miehän oon ollukki ko vasikka kevätlaitumella....tohottanu joka suuntaan. Sitäkö 10 vuotta ellää lähes kokonaan neljän seinän sisällä niin oha se ku ois jostain irti päässy ko voi touhuilla.

Loppuun pittää vielä kertoa tämmönen hyänmielen juttu...sain kiitosta ja kannustusta omien Oriflame sivujeni kautta, se mikä tuosta kiitoksesta teki erityisen oli että sen kiitoksen ja kannustuksen anto mulle semmonen Oriflame aluejohtaja jota mie en tunne, toki tiän mutten ole muistaakseni ikinä tavannu.

Kiitos ja kehu oli pyyteetön, ilman taka ajatusta...ja kun mie tiän että sivujani käy kurkkimassa yks jos toinenki, niin arvostan sitä että hän "jätti puumerkkinsä" ja vielä kehujen & kannustuksen muodossa...ai että se lämmitti mieltä ja lämmittää edelleen!

Mutta lopetetaan sillä millä alotettiin...tää on enemmän mun näkönen ku alkukuva =)


torstai 5. lokakuuta 2017

Meeeeno lippu, meeeeeno lippu...mulla kauas meno lippu oooooon ♪♫♪♪♫

Mieitte Las Vegasissa


Nyt onki tovi ollu hilijaiseloa tällä blogirintamalla, ollu taas jos jonkimoista haipakkaa.

Viime viikko meni roadtripillä, lasken paikallisekki kaupat siihen...ma K-Supermarket Ounasrinne, ti Oriflame kutsut, ke Rinteenkulma, to S-Market Pellossa ja pe S-Market Ranualla.
Lauantai piti olla kotipäivä ja että teen jottain materiaalia sunnuntain koulutukseen...no toisin kävi.

Facebookin roskalavalle lävähti silmien etteen aaaaaivan ihana sohova, kattokaa ny ko tää on ko karkki <3

  Pakkohan tuo ihanuus oli lähteä pelastamaan meiän Oriflame tiloihin. Sattui olemaan tuttu joka tästä joutu luopumaan ja met otima tämän mielellämme meiän hellään huomaan.

Sununtaina oli sitten se koulutus ja siinähän kävi niin että mun osuudesta tuli tynkä, toooosi tynkä, sattuneesta syystä. Tosin paljon tärkiämpää oliki se mitä mun kollegani piti...tuotekoulutusta ja hällä vahva tietotaito niistä 8 vuuen kokemuksela.

Sittehä mie olenki ollu ko pysäkilä, tuomonen rykäsy on kuulkaa aika hemmetin väsyttävä ja ko ehä mie mikkään nuori tytönhupakko ennää ole...son vain pakko myöntää että jovainki se ikäki alakaa näkymään tämmösissä rykäsyissä.

Mutta lähemäpä vähän toisenlaisele "roadtripile" =)
Kellekkään ei liene epäselevää että mie olen vuosia tehny suoramyyntiä, ensiks melkeen 5 vuotta PartyLitessä ja nyt sitte vuuen verran Oriflamessa.

Elokuussa 2015 mie olin eka kertaa PartyLiten konferenssissa ja hippasen pää pyörällään kun oli niin mahoton show ja tapahtuma. Jossain kohtaa julkistettiin seuraava matkahaaste mie halvaannuin tuijottamaan näkyä lavalla, toimitusjohtaja Marko Saarenkanta oli pukeutunu Tom Jonesiksi ja takana kuva LAS VEGASISTA!

Kuiskasin mun vieressä istujalle:"Tuonne mie lähen!" Mun teiniajoista asti ollu unelma oli siinä - Las Vegas! En mie ihan sillä sekunnilla itekkään uskonu että mie sen teen, muttako tämmöselle hullule joka rakastaa haasteita lyötiin eteen tommonen haaste, niin teinhän mie sen!

Monta kertaa matkan varrela mie olin lyömässä hanskoja tiskiin ja luovuttamassa, ei minusta ole tätä tekkeen. Seija mun ihana linjajohtaja tsemppas isosti, autto ja tsemppas...samoin kaks kollegaa Paula ja Arja, ihanat ihimiset. Kun mulla oli olo että tästä ei tuu mittään ja mie en vaan pysty enkä ossaa...aina joku näistä kolmesta nosti mut jaloilleen ja tsemppas.

Yks tallennus mullon jääny mieleen lähtemättömästi. Tilaus piti tallentaa klo 24:00 mennessä ja kyseessä oli joku tärkeetäkin tärkeempi tallennus...ei meinannu tekniikka olla mun kaveri ja ko mie sen vihdoin sain tallennettua ja katoin tilauksen kelloaikaa joka oli 23:59:59 niin mulla pääs itku ja aloin täriseen =D

Tuon matkan tekeminen oli iso, ISO ponnistus...jos mie sen pelkälä myynnillä oisin teheny (onneks oli muutakin millä pysty pisteitä kerräämään), niin myytyä ois pitäny saaha 50 000 euron eestä puolessa vuuessa. Mutta mie tein sen, mie tienasin tarvittavat 50 pistettä ja siinä matkala mie nousin yksikön päälliköks. Mun tiimissä oli uskomattoman mahtavia tyyppejä useita, tarve ko vaati niin met kääräsimä yhessä hihat ja aloima töihin. Mahtavia mimmejä ja toisaalta isosti ikävä noita aikoja ja ihmisiä.

Kesäkuussa 2016 mie starttasin suureen maailmaan, kerron joskus täälä vähän tarkemmin reissusta...mutta jo vainki sie rahala pääset vaikka mihin, mutta semmosiin bileisiin mitkä tuolla oli...ei niin vain onnistukkaan päästä. Alla pari kuvaa ja video amazin partyista.


Vasemmalla uima-altaan reunalla istun valkea pusero päällä

video

Ikinä minkään matkan en usko vetävän vertoja tälle reissule...useammastaki syystä. Tuo tulee varmaan aina oleen mulle se THE MATKA <3

No mutta...miksikäs se mie näitä vanahoja muistelen nyt, no siksikö mie oon ihiminen joka syttyy haasteista. Tarpeeksi houkutteleva haaste niin mie varmaan meen oikiasti sen kuulusan harmaan kiven läpi.

Oriflameahan mie aloin tekeen isommin ko oli rekrytointi haaste Roomaan, siihen aikaan keikuin kahen firman välillä ja senhän sannoo järkiki että ei sitä kumpaaki pysty tekkeen hyvin ja se haaste meni sitte sivusuun. Mie siinä välissä sisuunnuin ja tuli muitaki muuttuvia tekijöitä jotka ratkas sen että mie keskityn Oriflameen tulevaisuuesa.

Eipä aikaakaan ko tuli uus matkahaaste - Välimerenristeily...päätin heti että tuonneha mie lähen. Tännään siitä tuli totta, että mie sen sain tehtyä ja etuajassa...ollaan hippasen yli puolenvälin kamppanja aikaa ja mun oma matka varmistu tännään...jakson/parin päästä saan varmaanki tehtyä avecille matkan kans. Ja niin met siipan kanssa matkaama Välimerele 2018 kesälä.

Minun aiemmat ulukomaanmatkat on rajottunu tuohon Haaparannale...no ei oommie vähän pidemmäläki Ruottisa käyny =D
Ja kerran mie kuulkaa pääsin Itävaltaan, Wieniin...parasta siellä oli Praterin huvipuisto, modernintaiteen museo ja maauimala...tiättäkö miks..
No mie olin 9 vuotias ja tuo reissu oli oikiasti isän opintomatka. Isä teki elämäntyönsä teatterin lavastajana ja tuolla Itävallan reissula met kierreltiin päivät museoita ja illat istuima teatterissa, baletissa tai oopperassa. Mitäpä lottoatta minkä verran nuo kiinnosti tuon ikästä...no ei kiinnostanu ei
Nyt jos mie pääsisin tuomoselle reissule niin mie oisin onnesta kuuskulmasena ja nauttsin satasela!

Mut minusta on niin ihana ko mie voin tehä hommia joista mie nautin ja sitä tekemälä mie tienaan tämmösiä reissuja. Mie tavallinen persaukinen tallaaja jolla ei muuten ois mahollista matkustaa...niin mie saan tällä tavalla tehtyä reissuja...ja emmie usko että Oriflamenkaan reissu mikkään tavallinen pakettimatka on...niin tienaan vielä tämmösiä reissuja! Jos mie tähän kykenen niin jovainki kykenee kuka vain!
Mie rakastan tämmöstä hommaa jossa sie voit iha ite päättää mitä sie teet ja miten...mitä sie tienaat ja mitä sie saat!

Mulla on vielä onni ollu matkasa että tässäki puuhassa on aivan uskomattoman ihana tiimi mukana mun kans tekemäsä...yksinhän minen ole mittään, kukkaan ei meistä ole! Meilä on hyä meininki tehä hommia...mulla ainaki ja mie toivon että tiimiläiset on sammaa mieltä.
Keksimä ite, omale porukale aina jotain kivaa...unohtamatta sitä mitä teemä. Jo vainki mie kiitän tässäki tiimiläisiä jokka tänki romaanin erehtyy lukemaan...kiitos kun oletta 💗💗💗

Nyt on mukava laittaa nukkumaan ja uneksimaan ens kesän risteilystä....ja siitä kaikesta mitä täsä
vielä matkan varrela onkaan eessä! Just nyt ja tässä...mie oon kauhian onnellinen =)

perjantai 22. syyskuuta 2017

Bitit solmussa, uutta ja vanhaa...muisteluaki

Mie saan haasteesta nuot laukut ja lompuukit...JESH! Niin sai muuan muuki mun edustajista
Elämä jaksottuu kolmen viikon perioideihin nykyään, Oriflamen myyntijakso kestää sen ajan.
Vuodessa on 17 jaksoa ja nyt tänään, tällä päivämäärälä alko jakso 14

Se ku tuo jakson päätösilta on, on aika haipakkaa ja voin kertoa että tää jakson jäläkeinen päivä on ns förmitätön päivä...haahuilen pyjama päällä ja se vähänenki järki mikä tuolla pääsä on, on täysin off asennossa. Tännään varsinki molen ollu niin, NIIN pysäkilä ko olla voi.
Oon tänään istunu tai röhnöttäny sohovala ihan äxänä telkkua tuijottamassa, katoin Vain elämää ohjelman. Son oikiasti huikian paljon että jaksan jonku kattoa alusta loppuun. Mie en telkku ole pahemmin tuijotellu viiteen vuoteen, jos koko tuona aikana oon kattonu 15 tuntia niin son poka palijo.
Ei mulloo aikaa, enkä mie saa sitte mittään aikaseks jos alan siihen puuhaan.

Aina ko jakso päättyy meillä on meiän tiimin miitti, aiemmin son ollu seuraavalla viikolla ja nyt met päätimä vaihtaa systeemin ja piettiin se jo jakson päättymispäivänä. Sielä käymä läpi mennyttä ja tulevaa, röpisemä kaikkea ja meil on hyä meininki.

Viime jaksola meiän porukkaan tuli uusia ihimisiä isommasti, met taiama olla tällä suunnin nyt noppeiten kasvavin tiimi. Se tuo myös paineen allekirjottaneelle ja Teijalle tuohon jaksonpäätökseen...nimittäin kuten joka asiassa uusilla on kysyttävää ja ongelmia. Met päivystämä koko päivän aina puolille öin neuvomassa ja auttamassa. Eilen näitä oli aiempaa enemmän ja lisäks oli pari jännitysmomenttia.

Kello ko löi kakstoista yöllä, olo oli aika tarkalleen kaikkensa antanu...mutta niiiiin häpihäpi, mun oma tavote täytty JEI!
Mie tienasin itelle uuvet upeet laukut, 100 euron kenkälahjakortin ja TADAAAAAA 300 euron lahjakortin stylistille. Puhumattakaan sitten muista tuote eduista, nää oli semmosta extraa...niin ja tienasimmie rahhaaki.
Jaksola 14 eli tästä päivästä ettepäin, uus edustaja voipi kaiken muun uppeuen lisäks tienata nuot kaks laukkua ja lompuukin...tuo isoin on siis ISO, ns viikonloppulaukku.
Meile jokka rekrytoima on omat kampanjat...tällä kertaa soon lahjakortteja ja jo vain mie haluan ja tarvitten niitä...mun matolaatikko, tietokonneeksiki kutsuttu, meinaa lasahtaa hetkenä minä hyänsä. Puhelinki pitäs uusia, niin josko mie nuista saisin vähän "alekuponkeja" itele.


Meile tuli tieto että bitit on bittiavaruuessa menny solomuun ja tänään toteutuvaks suunniteltu juttu siirtyyki teknisten ongelmien vuoksi.
Ekaks mie olin että voihan (painokelevotonta tekstiä), mua nolotti ko mie olin hunkattanu joka suuntaan rekrytoiessa, että nyt on viimonen hetki lähtiä mukkaan niin ettei mee alotusmaksua.
No nyt nuot bitit meni tosiaan solomuun ja tuo maksulliseks meno siirty reilun viikon päähän.
Sittehä mie hokasin että jumpe, täsähän on reilu viikko aikaa tarjota vielä mahtavile tyypeile mahtavia etuja ja tuloa meiän tiimiin...meinasin kirjottaa että mahtavaan tiimiin mutta sois laimia kuvaus meiän porukasta!

Molen monesti sanonu sitä, että jännästi niitä asioita on näkösällä, mikkä on itelle siinä hetkessä jotenki tärkeitä....kaikkea ei voi senkään piikkiin laittaa että sitä kiinnittäs vaan huomion eri tavalla.
Esim nyt, meile on tän Oriflamen kans tulossa tilat Sampokeskukseen...ja nyt o lahjana tietyssä asiassa Oriflamella avaimenperä...jo vain mie sen haluan ko kohta o net uuvet avaimetki.
Kattokaa ny, eikö ookki nätti?!
Ny pitäs viikonloppu jollain ilveellä hippasen ladata akkujaki, ens viikosta tullee taas semmone heihulinaa viikko että huppista.
Toisaalta pitäs se vissiin oikiasti tähän torpan laittoonki jo pikkuhilijaa paneutua, saisinkoha mie huijattua itteni niin että se tuo siivoaminen on rentouttavaa ja siinä saan ladattua niitä akkuja.

Mie tajusin eilen että siitä o aika tarkalleen 9 vuotta ko tapahtumasarja käynnisty, jonka seurauksena mun aiempi blogin pitäminenki loppu.
Eilen oli vuosipäivä siitä kö mie lähin vähän käväseen ensiavussa, seuraavan kerran mie tulin kottiin reilun kaheksan viikon päästä ja siitä kk niin äiti sairastu ja lopulta nukku pois.
Soli niin raskas soutusta aikaa ettei sieltä ollu paluuta ennää mihinkään kepiään kirjotteluun...oli tullu oikein huolella turpaan niin crohnin tauilta ko syövältä.
Enempiä mie en nuihin aikoihin usko palaavani ko emmie jaksa synkistellä, ollutta ja mennyttä...tai no johan se tuo crohn mulle tänäänki mahtiaan näytti...MUTTA emmie jaksa kitistä niistä ko se vaan kertaa huonoa fiilistä. Ennemmi mie mietin kaikkia mukavia niin pyssyy hyvä vauhti elossa.




tiistai 19. syyskuuta 2017

Joskus hommat vain luistaa niinkö rasvattu...



Jovainki sen huomaa että on syksy, mun rakastama vuodenaika! Mulla on syksylä tapahtunu oikiastaan tosi monia elämän suuria asioita...tuon siipan kanssa lähimä samalle polulle syksyllä, tyär synty syksyllä, siinä net suurimmat!
Sitten mun elossa on aina jotain ihan erilaista vauhtia syksyllä, aikanaan lähin PartyLiten kelkkaan syksyllä ja samoin tähän Oriflameen aika jämptisti vuos sitten...syksyhän se sillonki.

Taas on iso vaihe pykälässä ja kokoajan tapahtuu uutta...ja mie oon niin into piukilla että ei paremmasta väliä!
Tänään tiistaina met istahimama palaveeraamaan Antellin kahviossa Sampparissa Teija, mie ja sitten aivan ihana lifestyle bloggari Sanna. Teimä yhteistyödiilin jonka mie uskon kantavan pitkälle ja isosti! Sanna on urheilullinen, kaunis nainen joka kirjoittaa blogissaan terveyteen, hyvinvointiin sekä kauneuteen liittyvistä asioista.
Pysykäähän kuulkaa kuulolla Sannan blogissaki, Sanna testaa meiän tuotteita ym.
Life by S blogin kirjoittaja Sanna



Huomena met istamaha sammaan kahvilaan palaveeraan Tarja Ylianttilan kanssa. Ensinnäki ihana nähä piiiiiiiiiitkästä aikaa ystävä jo sieltä kakara ajoilta ja sitte se miten tää liittyy työkuvioihin.
Tarja on ammatiltaan maskeeraaja ja toiminu vuoskausia Suomen isoimmissa teattereissa, elokuvissa ja kouluttanu maskeeraajia. Hää on lupautunu pitämään meiän edustajille koulutusta, huomena katoma asiaa tarkemmin, mutta jo se tieto että tää toteutuupi, antaa hommalle siiiiiiiivet heh

Eikä siinä vielä kaikki...
Perjantaina varmistu jotta meille tulee omat toimitilat Sampokeskukseen, aaaaaaaettä mie tykkään!
1.10. meillä on oma tila missä met voima meiän edustajien kanssa pitää koulutuksia, tapahtumia, kutsuja ja mitähän kaikkea met keksimäkään. Tää nostaa meiän homman uuele levelille, on helppo tehä hommia kun on tilat.

Sampokeskus on pyöriny mun työ- ym kuvioissa vuodesta 2012, milloin milläkin tapaa. Oon tuolla aiemmin kertonutkin EnR kuvioista. Mie olen vain niin häpi siitä että myös meiän Oriflame tilat tulee Samppariin...meinas käyä vähän toisinki, mutta ei onneks käyny. Jos mulla on ollu Oriflamen kanssa olo että on ku kottiin ois tullu, niin Sampparista vois sanoa että olo on kovin kotosa alkaa järkkään tilat...on ko ois kottiin palannu =)

Yhteistyökuvioita on muitaki, met olima Pin Up kisassa valittemassa meiän tiimin suosikkityttöä ja yli 70% äänistä sai kaunis ja ihana plus size- ja pin up malli Maarit Halttu, hänestä tuli meiän tiimin kasvo ja tän tiimoilta tehään vielä kans yhtä jos toista.
Maarit on toiminu mm Hobby Hallin mallina
Maarit Halttu
Esko Vieruahon ottamassa kuvassa


Ja voittako kuvitella...on meilä jo sovittuna kuvioita vuuen päähän asti jotain...mutta siitä lissää myöhemmin.
Meiän motto on se että aina tapahtuu ja niin se vain on...vierivä kivi ei kuulkaa sammaloiu...ja tämmönen vanhaki nuortuu!

Taas mie kierrän tän ajatusvirran sinne ihmisiin, tänään just puhuttiin siitä kuinka tärkiää on verkostoituminen ja yhessä tekeminen...ja tää kaikkihan on sitä parhaimmillaan.
Ilman yhessä tekemistä kaikki ois tylsää, kuka jaksaa yksin puurtaa kaikessa. Sit se että kun on niitä ihania ihimisiä ympärillä joilla riittää tahtotilaa auttaa ja lähtee mukaan hulluimpiinki ideoihin niin se on ihan parhautta!


Haluasikko sie meiän tiimiin jossa tapahtuu aina jotain?
Tiiäkkö ko se käy heleposti, ei maksa mittään (jos rekisteröidyt ja teet jonku tilauksen viimeistään 21.9. torstaina), tilata sie voit vain vaikka itelle mitä tarvit ja haluat...vieläpä niin että sillon ko sie haluat. Nyt on vielä ihan huippua...ko sie lähet nyt rekisteröityyn niin saat The ONE Wonderlash ripsarin JA vapaa valintaisen tuotteen ILMASEKS.
No ekkös sieki tuu meiän tiimiin?!
Tuu vaa mukkaan, niin ei mee aika hukkaan...tästä ko rekisteöiyt niin saat kaikki hyät edut!
Menetä et mittään vaikka kokeilisit...pois sie pääset heti jos siltä tuntuu, mutta mun pittää varottaa että saattaa tää viiä isosti mukanaki <3





#oriflame #tuumeiäntiimiin #ainatapahtuu #ilovemyjob


lauantai 16. syyskuuta 2017

Elämäni titteli

17.9.2001 klo 06:14 mie sain elämäni tittelin - ÄITI!
Rakas tyäreni, ainokaiseni näki päivänvalon tuolloin. Hän tulikii semmosella rytinällä ja vauhila maailmaan ettei tosikaan. Mie heräsin yöllä 3:20 kun meni vedet ja empä ihan heti arvannu että vajaa kolme tuntia siitä, mulla on nyytti sylissä.

Olihan se huikia muutos elämään ko 35 vuotta oli vain itestään vastuun kantanu ja senki aika ajoin heikohkosti, yhtäkkiä sulla on se avuton nyytti siinä ja on sun vastuulla kaikki.
Yllättävän kivuttomasti näin jäläkikätteen mietittynä kaikki meni, nyt tuo nyytti on upee 16 vuotta täyttävä nuori neiti josta mie oon äärettömän ylypiä!
Täsähän mun kuuluis nyt sanoa että mie oon onnistunu kasvatuksessa ja ollu hyä äiti ko tyär on niin fiksu...mutta jo vainki mie sanon että mun kasvatuksesta huolimatta tyär on fiksu. ;)

Sweet Sixteen trinsessat lähtivät juhlistamaan synttäreitä, ostin heille jengisormukset, tikkarit, päivänsankarille karkkituusin ja lasten skumppaa. Noh sai hää oikeesti muutakin, mutta ilme oli näkemisen arvoinen vastanottaessa =D
Koko illan oli sormukset kuulema sormessa pysyneet.
Trinsessa jengisormukset sweet sixteen trinsessoille





torstai 14. syyskuuta 2017

Trintsessa elämää =D

Mulla oli tänään hemmottelupäivä...kävin laitattaan Riikalla kynnet Studio Hunerissa.
Menin kerranki niin että tee mitä haluat, ku ylleensä mulla on väri ja malliki kuvana mukana minkälaiset mie haluan.
Ja aaaaaettä mie sitten tykkään näistä syssyvärisistä kynsistä!

Viikolla mie komensin ton mun siipan parturiin samaiseen paikkaan ja täytyypi sanoa että nuortu kummasti ko tuli nuorekkaampi malli hiuksiin.

Mie oon ite käyny kans Hunerilla leikkauttaan mun hiuksia ja siinä ootellessa seurasin sällin otteitta leikatessa ja jovainki mie olen sitä mieltä jotta tarkka mies ja tekniikka hallussa!

Vaikka mie oon aika "jätkämäinenki" niin mulla on erittäin vaffa trinsessa puoliki, mie tykkään puleerata välilä enemmältiki. Meikkaaminen mulla jäi sillee päällensä tuon EnR:n aikoihin...tarpeeks monta kertaa ko kattot ommaa kuvvaa jostain netistä tai muualta ja toteat että voi tziizuz että voiki ihiminen olla kulahtaneen näkönen...niin jovain se laittaa tekemään tiettyjä liikkeitä heh.

Emmie ennää samoihin tilanteisiin onneks jouvu, mutta tuo jäi vaan päälle...mullon alaston olo jos mie oon jossain liikkeellä iliman pakkelikerrosta...NIH!

Ihonhoito son ollu mulle aina semmonen asia että nojoo, kerran vuuessa viikon jaksan ja sehä on sitte siinä. Ei mulla tosin ollu tuotteitakaan joista oisin tykänny. Aikanaan oli semmonen sarja ko Nanoel jota ostin yhdestä kempparista aina...aikanaan kun kyseinen kemppari lopetti, niin loppu mun ihonhoitoki ko en jaksanu enkä raskinu alakaa ettimään sarjaa joka mulle sopis.

Vuos sitte kö mie tähän Oriflameen lähin mukkaan, niin oli ihanaa kun meille edustajille oli oman tiiminvetäjän kautta mahollisuus kokkeilla eri sarjoja...miehän heti otin kaikki testiin mitä silloin oli...no en ihan mutta kuiten.



NovAge seteissä on ikäSUOSITUKSET...tai mie piän niitä enemmän suosituksina kun kiveen hakattna tottuutena. Mie olen käyttäny sarjaa True Perfection jossa on ikäsuositus 20+ (mulla nuita plussia on vaan paaaaaaaaljon)
Oriflamen sivulla tästä kerrotaan näin:"NovAge True Perfection –ihonhoitolinja on kehitetty pyyhkimään pois kiireisen elämäntyylin jälkiä ja viivästyttämään ensimmäisten ryppyjen ilmestymistä. Sen on kliinisesti todistettu tekevän ihosta täydellisen – kosteuttamaan ihoa, heleyttämään ja pienentämään ihohuokosia."Lisätietoja löytyy täältä

Jo vain mulla on juonteita, ryppyjä ja maan vetovoima on kuulkaa teheny paljon tähän naamaan. Siltikki tämä oli se joka tuntu omimmalta ja kun mie tätä olin käyttäny jottain pari viikkoa niin sei ollu yks eikä kaks jokka kysy että mitä mun naamalle on tapahtunu...hihkasin yleensä:"Vain mie ja Oriflame tiiämä" =D
No ei...kerroin mie jotta mie oon ottanu tuon ihonhoitorutiinin omakseni ja se on auttanu ihoa hyvään kuntoon. Ja voittako kuvitella mie oon nouattanu tuota rutiinia jo vuuen...HYVÄ MIE!

Nyt tuli uus sarja NovAgelle - Bright Sublime ja miehän sen testiin otin, mulle tuo oli hippasen ehkä liian "tömäkkä" voiteiltaan...PAITTI silmänympärysvoide...se jää käyttöön. Mulla kun ei ole enää mitkään silmäpussit vaan kyllä nää on säkit ja tummat semmoset...tuo ihana tuote on kuulkaa vaalentanu näitä jätesäkkejä...ja pienentänykki, ehkä kohta voin puhua jopa silmäkasseista.
Tästä setistä Oriflamen sivut kertoo näin:"NovAge Bright Sublime on tehokas ihonhoitolinja, jonka on kliinisesti todistettu vaalentavan tummia läiskiä, kirkastavan ja tasoittavan ihonväriä sekä silottavan juonteita ja ryppyjä. Ympäristötekijät, kuten UV-säteily, saa ne tummenemaan entisestään. Bright Sublime sisältää huippuluokan kasveihin perustuvaa tekniikkaa, joka kohdistuu melaniinin tuotantoon ja auttaa häivyttämään tummia läiskiä sekä ehkäisemään uusien muodostumista." Lisätietoa löytyy täältä

Tosiaan lukuunottamatta tuota silmänympärysvoietta, mie palaan takas tuohon 20+ sarjaan - True Perfection.
Näissä seteissä on putsari, kasvovesi, silmänympärysvoide, seerumi, päivä- sekä yövoide.
Se mikä oli ihan parasta, ko mie olin jo edustajana niin miehän sain nuot erittäinki mukavaan hintaan.
Esmes tuo True Perfection on oikeesti arvoltaan 168 euroa...siis jos joku haluaa ostaa tuote tuotteelta nuo. Esitteessä nuot on settinä hintaan 99 euroa ja  tadatadadaaaaaaa edustajana mie sain nuot hintaan 63 euroa, kun vuoden vaihteeseen asti on kamppanja tästä meille edustajille.
Sitte tuon hinnanhan mie tienasin sillä ko mie oon edustajana myyny tuotteita...siinä sivusa mie oon tienannu yhtä jos toista.

NovAge settejä on useampia, muttemmie nyt täsä yhteyessä niistä puhu enempiä ko net ei ollu mulle, mun iholle semmosia että mie oisin saanu WOHOOO efektin niinkö mie näistä sain.
Mutta kyllä mie väitän että lähes jokkaiselle iholle näistä omansa löytyy!


Yks mun ehottomat lemppari ihonhoidossa on nämä
kaks tuotetta...NovAge Hydr Calm silmämeikin putsari, niin loistava tuote jolla jopa mieki saan kaikki pois silmistä ja ilman mittään hillitöntä kirvelyä. Toinen on NovAge Micro Exfoliating kuorintavoie joka ei ole semmonen raastinrauta vaan hellävaranen ja kuitekki kuorii. Nämät nyt sattuu olemaan vielä toivetarjouksena eli saa älyttömällä hintaa ko ostaa muuta esitteestä 25 eurolla, tään tarjouksen sie näet tästä jos nämät sinua kiinnostaa.









Saatto se olla että tämän puuhan myötä minusta tulee täysverinen trintsessa...or not =D

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

People with kind hearts...

EnR ry:n kesäkahvila Lordinaukiolla
Jos mie mitä olen tässä aikojen saatosa oppinu, on se että kun sattuu oikeita ihmisiä tielle, on sitä tietä helpompi taivaltaa. Tässä kohtaa mie tarkotan ihmisiä joiden kanssa voi tehä yhteistyötä ja toinen toisiamme auttaen saa aina enemmän.

Mulla oli ilo olla mukana aikanaan perustamassa Entisten nuorten Rovaniemi ry:tä, hyväntekeväisyyjärjestöä joka teki hommia sloganilla - meiltä entisiltä nuorilta, nykyisille nuorille.
Se alku varsinki oli huikiaa aikaa...tehtiin, touhuttiin ja tohotettiin niin ettei aina pysyny ittekkään mukana jutuissa.

Tuo homma läks siitä kun Annukka Lehtonen perusti facebook ryhmän Entisten nuorten Rovaniemi ja mie en ees enää muista miten se mie eksyin sinne ylläpitoon ja sitä kautta tutustuin Annukkaan.
Aika pikaseen kävi niin että kun ryhmään tuli "ikkunoista ja ovista" porukkaa (satoja ihmisiä päivässä), niin mediaki kiinnostu ilmiöstä.
Lapin radiosta soitettiin ja pyyettiin Annukkaa haastatteluun ja jostain syystä hää nakitti sen puuhan mulle.

Tuossa vaiheessa mie olin vielä vähän arka asioien kans, harva uskoo mutta näin se vain oli...mie harkittin tovin että voinko mie, kehtaanko mie ja sitte päätin että no kehtaanha mie.
Haastattelu meni ookoosti, mutta sehän saiki aikaan sitten oikean lumipallo efektin. Kaikki lähti vyöryyn vauhilla ja rehellisesti sanottuna, emmie ennää muista mikä oli missäkin välissä.
Päätettiin kuitenki jollain porukalla että kun meillä on jo tuhansia ihmisiä ryhmässä, niin teemä hyväntekeväisyyttä sen saralla...mie sen ensimmäisenä suustani päästin ja sitten se oliki menoa.

Se oli helmikuu kun Annukka ryhmän perusti faceen ja huhtikuussa ry oli jo olemassa. Innokkaita naisia joilla ei ollu pienintäkään hajua mitä met tehemä ja miten met rahhaa kerräämä, mutta intoa riitti ko pienessä pitäjässä. Yks asia johti toiseen ja kolmanteen jne...jotain kautta met olima yhtäkkiä Rovaniemen kehityksessä suunnittelemassa Rovaniemen ekaa Peräkonttikirppistä, sitä kautta jotain tapahtumaa Sampokeskukseen, Valdemarin kanssa Kokoontumisajo tapahtumaa kesälle ja mitähän kaikkea muuta.

Tuli Lapin Kansaan juttua, Rovaniemi lehteen,  Lappilaiseen, Radio Iskelmään jne..
Tuo Radio Iskelmä soli tapaus kans sinänsä...mulle tuli puhelu aamulla jotta haluttas haastattelu, ehikkö sie tänne tunnin päästä. Vilkasin samalla peiliin ja totesin ommaa kuvvaa kattoessa, suihkun kautta mentävä ja kuulin kauhukseni kuitenki sanovani:"Joo ehitään me, mie otan Arjan mukaan kans"...mietin että noinkohan ehimä.
Puhelu Arjalle että silloin ja silloin pitää olla keskustassa.

Hirviä tohina päällensä...vihdoin suihkun ja muun säpisemisen jälkeen istun kilometrin päässä studiosta autossa liikennevaloissa ja kuulen kuinka radiosta kuuluu:"Ihan hetken päästä meillä on haastattelussa Entisten nuorten Rovaniemi ry:stä Arja Gröhn ja Maarit Vento". Tuijotan radiota järkyttyneenä ja päässä jyskyttää vaan minen ehi millään.
Jahka herra liikennevalot anto luvan ohittaa, niin mie anteeks vaan saatoin vähän jopa ylinoppeuttaki ajjaa, kaarsin parkkiin ja siitä laitoima juoksuksi Arjan kans joka mua jo parkkipaikalla ootti.

Läähättäen päästiin toimitukseen ja muistan vieläkin kun just soi biisi Rappiolla on hyvä olla. Mietin että jovainki met hetken saama hengähtää, mutta väärässäpä olin...biisi ko loppu niin siinä met törötimä mikin takana änkyttämässä. Tuo haastattelu ei onneks ole tainnu mihinkään tallentua, oli meinaan sen tasosta sönkkäämistä että voi päivää.

EnR hommia tein 2-3 vuotta..en ees muista kauanko, mutta soli aikaa ettei ollu vapaa-ajan ongelmia. Kahtena kesänä pietimä Lordin aukiolla kesäkahvilaaki, Peräkonttikirppis oli useampaan otteeseen, Kokoontumisajot joka kesä jne jne.
Hengästyttää ko muistelee ja miettii...siihen lisäksi mie tein PartyLiteä jo kans.
Tähän yhtälöön ko lissäämä sen että alan kokemus mistään oli pyöreä nolla ko lähettiin liikkeelle...mutta se into ja ne ihmiset jokka meitä lähti auttamaan oli mieletön ja siinä poka oppi kuulkaa yhtä jos toista mm  siitä miten tapahtumia järjestetään. Se on ollu mulle hlökohtasesti toellaki iso koulu, lisänä vielä net ihmiset joihin tuota kautta sai tutustua.

Aikansa jakso tuota pyöritystä ja mie väsähin, jäin pois EnR:stä ja muut jatko sitä puuhaa ihan näihin päiviin asti.
No se mikä minut saa tästä nyt läätästämään näinki isosti on toki se että oha se ollu iso juttu mun elämässä tuolla hetkeä, siihen kulminoitu monta juttua omassa elämässäki samaan aikaan.
Mutta siis, tuo koulu ja osa nuista ihmisistä on edelleen jollain tasolla elossa mukana...osa tiiviisti osa vähemmän tiiviisti.

Tavallaan tuon ajan kontaktit, ihmiset joita tuli noissa kuviossa elämään, ovat monella tasolla mukana edelleen. Osa on mukana yhteistyökumppaneina, osa ystävinä, osa mentoreina...neuvonantajina.
Sitä molen miettiny tässä pitkin matkaa, että mikä rikkaus on kun on monenlaista ihmistä ympärillä...minkälainen rikkaus son kun voi killauttaa kaverille ko tarvii apua...minkälainen rikkaus son kun kaveri killauttaa kun tarvii apua, son sitä OIKIAA rikkautta!
Rahalla saa ja hevosela pääsee, mutta kovin sois tylsä taival taivaltaa mun mielestä...

Mulla on menossa top secret juttu...tai noh...sanomako että ei ihan julukinen vielä, on se vain ollu siinäki mukava ko on numeroita ja sähkäriosotteita mistä voi kysyä:"Oisko sulla mahollisesti, tietäsikkö kellä ois, auttasikko..." ja se asia on nyt kolmelta suunnalta auki, kolmea kautta apuja tullu ja katotaan mikä tie viepi perille vai viepikö näistä mikkään just nyt vai lähteekö vielä joku polku viemään.
Jännän äärellä ollaan ja huomenna toivottavasti selviää kahden näistä kohtalo, niin loppuu tää jännääminen.

Tämä on muuten jännempi homma tää blogin kirjottaminen...mie nytki lähin kirjottamaan ihan toista kautta tätä asiaa, mutta tässä ollaan...jauhettuna EnR kuvioita. Toisaalta mullon tuolla montaki alotettua tekstiä...ei net vain mihinkään joha, niien aika ei selkeesti ole vielä. Asia josta haluan kirjottaa, mutta se tyssää ko seinään ja siinä se sitten on. Sit tulee esmes tämmönen jossa sie hyvässä fiiliksessä niistä elämäs rikkauksista, ihmisistä alat kirjottaan ja teksti vaan viepi sinua jonnekki muistoihin/mielen syövereihin...kovin omituista. Tänään tää teksti läks ihmisistä, puheluista Saudi Arabiasta Rovaniemelle...monta ihanaa puhelua joista jäi hyvä fiilis.

Auttamisesta tuli mieleen muisto joka on hymmyilyttäny moneen kertaan. Kesäkahvilan aikaan mulle soitti yks tuttu ja sano että teiän radiomainoksessa on väärä aukioloaika. Mie ensiks nauroin että kas ku ei telkkumainoksessa...meillä kun ei mittään maksettua mainosta missään ollu.
Kaveri tuumaa:"Eikäkö oikeesti radio Iskelmän mainoksessa on väärä aika"
Siinäpä oli miettimisen paikka, että mitenkäs meidän mainos pyörii radiossa ja meiän tietämättä.
Selvis aikanaan että eräs radion toimittajista oli hyvää hyvyyttään päättäny meitä auttaa.

Huomenna mie alan töihin, tai noh ekaks mie aamulla meen hetkeks hemmotteluun...mutta sitten mie oikiasti tartun tän torpan laittoon ja teen tästä retkeilyelämästä lopun tai alotan sen että tää retkeily loppuu. Ikinä muuton jäläkeen ei ole näin kauan menny että oikein mikkään tavara paikkaansa löytää, mutta hilijaa hyvä tullee...vissiin...?! =D






Copycat ja muuta ajatusvirtaa

 kuva oli tässä yks päivä mun aluejohtajan Facebook sivulla ja kolahti aikaste isosti! Mie oon aina sitä mitä oon, oli vastassa kuka va...